Joakim Berghäll esittelee Jazztorilla todellisen superkokoonpanon. Tuomas Timonen, Jori Huhtala ja Jere Haakana muodostavat timantinkovan komppiryhmän. Etulinjassa on kolme saksofonistia kansalliselta huipulta: Berghäll itse, Max Zenger ja Linda Fredriksson. Kukin yhtyeen jäsen on luonut uraa useissa kiitetyissä kokoonpanoissa.
Millaista musiikkia on luvassa? Kysyimme sitä Berghälliltä itseltään.
Sinut tunnetaan tunnetaan muusikkona ja säveltäjänä, joka hyppii mielellään musiikillisten raja-aitojen yli. Sitäkö myös Dark Roast 006 tavoittelee?
JB: No kenties tietoisesti ei, mutta kyllähän sitä väkisinkin tapahtuu. Musiikki syntyy sointi edellä ja sanoisin, että lopputuloksessa on sekoitus ainakin jazzia, poprokkia sekä nykymusiikkia.
Kolme barskaa? Millaisesta visiosta tuollainen kokoonpano kumpusi?
JB: Pohjattomasta rakkaudesta baritonisaksofonin sointiin. Teen sooloprojektissani kerroksellisia, hetkessä syntyviä teoksia, siitä varmaankin tottumus ja kiintymys useamman barska-äänen päällekkäisyyteen. Olen entinen/ripauksen nykyinenkin sellisti, ja barska operoi täsmälleen samassa rekisterissä. Kolmen sellon kokoonpano ei olisi mitenkään poikkeuksellinen, olen itsekin sellaisessa soittanut, mutta jostain syystä kolmen barskan yhteispotentiaali on vielä odottanut lunastamistaan.
Soitatte Jazztorilla debyyttikeikkanne, mutta olette ilmeisesti jo äänittäneet yhdessä. Kuinka yhteistyö on toiminut harjoituksissa ja studio-olosuhteissa?
JB: No, tätä pitää kysyä muilta. Mutta omasta mielestäni tietenkin loistavasti! Tiesin aika tarkkaan minkälaisia soittajia ja ihmisiä halusin mukaan. ”Liiderin” tehtävä on siinä mielessä vähän niin kuin roolittaja elokuvatuotannossa tai miksei vaikka pelaaja-valmentaja lätkäjoukkueessa. Olemme tehneet ensimmäisiä äänityksiä, mutta varsinainen levynteko on siirtynyt hieman pidemmälle syksyyn.
Teillä puhaltajilla on kaikilla taito lähteä lentoon solisteina. Kuinka paljon yhtyeen materiaalissa on tilaa hetkessä elämiselle?
JB: Jos jatkan valitsemallani kiekko-metaforalinjalla ja vertaan yhtyettä kentälliseen, on jäällä paljon yksilötaitoa, mutta ei ketään, joka sooloilisi omaan piikkiinsä kokonaisuuden kustannuksella. Jazz on joukkuepeli. Hetkessä eläminen on kuitenkin asia, johon uskon yli kaiken. Tästä syystä emme esimerkiksi päätä etukäteen, milloin on kenenkin vuoro soittaa soolo – silloin solistisen hetken voi käyttää se, jolla on juuri sillä hetkellä vahvin fiilis. Ja jos kaksi ihmistä aloittaa soolon yhtäaikaa, he voivat myös jatkaa sen yhteissoolona loppuun saakka. Kolmas voi halutessaan liittyä mukaan koska vain. Tämä tarkoittaa toki sitä, että tarvitsemme nuotteja – keneltäkään ei voi odottaa, että ulkomuistista tulee mikä tahansa soolotausta riippuen siitä, kuka (tai ketkä) on soolovuorossa. Musiikki on toisaalta monipolvista ja pitkälle sävellettyä, toisaalta äärimmäisiäkin vapauksia sisältävää. Pidän tästä sekoituksesta.
Miksi kannattaa lähteä Lahteen yhtyeen debyyttikeikkaa (3.10.) kuulemaan?
JB: No, jos yhtyeestä tuleekin tulevaisuudessa legendaarinen, niin kuinka hienoa onkaan paukutella henkseleitä: ”Minä muuten satuin olemaan heidän debyyttikeikallaan, olisiko se ollut Lahden Jazztorilla 2020?”. Sen ainakin pystyn lupaamaan, että jotain hyvin ainutlaatuista tässä on tekeillä.
Liput ennakkoon Tiketistä. Paikkoja on rajoitetusti koronaepidemiasta aiheutuvien turvatoimien johdosta.